Voi hyvin työssä ja vapaalla

Työhyvinvoinnin nimissä on synnytetty työnohjausta, coachingia, mindfulnesta, työyhteisövalmennusta, ja kaikille näille näyttää olevan kysyntää, hyvä niin. Työntekijät tarvitsevat huolenpitoa ja johto haluaa parantaa työntekijöiden hyvinvointia, hyvinvoivat työntekijät ovat  yritykselle tulostakin tärkeämpiä. Koska ilman hyvinvoivia työntekijöitä ei sitä tulostakaan taida syntyä. Hyvä että esimiehet osaavat jo ostaa näitä palveluja. Nämä kaikki palvelut auttavat työntekijää pysähtymään ja tutkimaan omaa tapaansa tehdä työtä ja ylipäätään suhdetta työn tekemiseen.

Olen joskus taannoin kuullut vanhemmalta kollegalta lauseen: Työssä ja rakkaudessa ihmiset tuppaavat olemaan tosissaan, siksi on tärkeää ottaa vakavasti mitä ihminen kertoo omasta työstään ja sen sisällöstä. Tätä oppimaani lausetta olen pyrkinyt noudattamaan omassa työssäni työnohjaajana.

Työ ei saa olla kaikki

Olen huolissani trendistä, jossa työntekeminen on muuttunut rajattomaksi, oma hyvinvointi unohtuu ja läheiset kärsivät. Ovatko oikeasti esimiehet vaatimassa enemmän kuin sen tuntimäärän mitä työsopimuksessa lukee, vai onko se jotain sellaista meidän sisälle rakennettua, että alamme itse vaatia itseltämme?  Mitataanko arvoni sillä, mitä teen työkseni tai kuinka paljon teen määrällisesti työtä? Minun mielestäni EI , vaan jokainen ihminen on arvokas jo omalla olemassa olollaan.

Löydä tasapaino itsessäsi

Silloin kun ihminen alkaa oivaltamaan kuka hän on ja mitä elämältään haluaa, aletaan olla oikealla tiellä oman hyvinvoinnin suhteen. Tasapaino on hyvä juttu monessakin asiassa, myös  työn ja henkilökohtaisen elämän välille on tärkeää löytää tasapaino. Töissä ei voi olla 24 /7, se ei ole enää tuottavaa ja siitä takuulla kärsii itse sekä läheiset. Olen tullut siihen tulokseen, että jos työssä kaikki palaset ovat kohdallaan ja saa tehdä sitä työtä missä omat kyvyt, taidot ja innostus kohtaavat, kestää kotielämän haasteitakin paremmin. Mutta jos työssä ei kaikki ole kohdallaan, ei hyvä kotielämä jaksa kannatella kovinkaan pitkään.

Älä anna palkkatyön määritellä liikaa

Usein kun esittelemme itsemme uudelle ihmiselle, kerromme lähes poikkeuksetta, mitä teemme työksemme. Jos tätä ei kerrota heti, niin kohta sitä meiltä kysytään ( paitsi joogamatolla, joogaharjoituksessa ei esitellä itseä lainkaan, saa tulla sellaisena kun on, eikä tarvitse välttämättä sanoa sanaakaan).

Mitäpä jos kääntäisitkin lauseen kysymykseksi: Mitä työ tekee minulle?Kysymyksen avulla ihminen pääsee kuulostelemaan omia tuntemuksiaan myös kehollisesti: kiristävätkö hartiat, heräätkö klo 3 yöllä, eikä uni enää ota tullakseen, onko päänsärky viikoittaista, kipeytyykö selkä, etkö enää kuukausiin ole jaksanut iltaisin tehdä muuta kuin pitää sohvaa paikoillaan kaukosäädin seurana.

Mitäpä jos aloittaisit siitä, että olet läsnä kulloisessakin hetkessä mitä teet. Kun olet töissä, muistaisit että työaika on työnantajasi sinulta ostamaa aikaa, josta saat korvaukseksi palkkaa. Silloin kun olet kotona, se on sinun omaa aikaasi, joka pitää sisällään sinut itsesi, perheen, läheiset, ystävät ja harrastukset sekä tietenkin levon.  Tällä ajattelulla pääsee jo todella pitkälle.

Opi hengittämään

Tietoisen hengittämisen avulla voit oppia hallitsemaan stressiä ja olemaan läsnä omassa kehossa ja sen kautta myös aina siinä tilanteessa missä kulloinkin olet.Hengitys on tehokkain tuntemani työkalu, jolla voimme vaikuttaa hermostomme toimintaan. Keho ja mieli rentoutuu ja jo muutaman minuutin rauhallinen syvähengitys saa laskemaan stressitasoa. Tämä puolestaan saa mielemme keskittymään tähän hetkeen, mikä on mielestäni yksi tärkeimmistä hyvinvoinnin tekijöistä.

Joogaystäväni hupparin selässä lukee: Muista hengittää. Uskon, että hänelle tietoinen hengittäminen on jo tuttua. Mitäpä, jos hankkisimme porukalla tällaiset hupparit ja laittaisimme tietokoneen ja kännykän ruudulle tekstin: MUISTA HENGITTÄÄ. Elämä myös on, eikä se aina ole niin auvoista olemista vaikka kuinka harjoittaisimme tietoista hengitystä ja ruokapöytämme täyttyisi luomuruaalla ja parisuhde kukostaisi. Mitäs jos ottaisimme asiat sellaisena kun ne tuppaavat meille kaikille tulemaa.

Henkka Hyppösen sanoin: kylmä on kylmää ja kuuma on kuumaa ei ne siitä muutu. Mitäs jos aletaankin nauttimaan elämästä sellaisena kun se meille tänään näyttäytyy ja nautitaan sitä raakana.