Seksologian jatko-opiskelijana Joogafilosofian äärellä ihmettelyä

Jooga tuo tämän päivän kiireisen ihmisen pelastus merkitsee kovin monenlaisia asioita joogaa harrastaville. I. K Taimin joogasutra tulkinnan mukaan ne jotka lähestyvät joogaa uteliaisuusmielessä, putoavat ennemmin tai myöhemmin pois, sillä he eivät kykene kestämään sen aiheuttamaa persoonallisuuden riisumista. Jotkut rohkeat kuitenkin jatkavat joogapolulla välillä kompuroiden ja välillä edeten kohti omaa keskustaan ja persoonallisuuden riisumista.

Riisuttu persoonallisuus osana joogaa

Persoonallisuus on riisuttu minultakin moneen kertaan ja elämänarvoja ravisteltu monelta osin.   Maalaistalossa kasvaneena ei ruokapöydässä kotonani juuri muuta ollut kuin lihaa, nyt sitä ei juuri näy kuin miehen toiveista juhlapyhinä, sekin on yleensä vapaana kasvaneen poron lihaa tai kalaa. Ayurvedan opeista välillä aina itsellenikin muistuttelen lausetta mitä Ayuervedalääkäri Janesh Vaidya kirjoittaa ” haluatko että suusi on krematorio ja vatsasi kuolleitten eläimien hautausmaa ”. Aina kun tämän muistan, sanon EI kuolleen tai sanotaanko tapetun eläimen lihalle.

Monenlaisia asioita on joogapolulleni mahtunut, alun kiinnostus ja joogan aloittaminen harrastusmielessä jo 26 vuotiaana ja siirtyminen oman harjoituksen tekemiseen ja viimein joogaopettajan opintojen äärelle lähteminen. Vasta opintojeni loppuvaiheessa olen alkanut ymmärtää miksi Suomen joogaliiton joogaopettajan opinnot kestävät sen 6-7 vuotta. Niin paljon enemmän kuin täydellisten asanoiden oppiminen ja opettaminen vaatii mielestäni joogaopettajana toimiminen. Se vaatii Itsekasvatusta ja itsekuria ja sitä egon riisumista..

Joogamatto osana sisustusta

Alun itsekuri (tapas) näkyi opintojen alussa joka-aamuisina joogaharjoituksina ennen töihin rientämistä. Alussa asanoiden tekeminen oli isossa roolissa, samoin täydellisen joogaohjelman piirtäminen. Syvällisenä ja analyyttisena joogaajana ja Pitta kehotyyppinä alkoi yöpöydälleni kertyä jos jonkinmoista joogan filosofista teosta. Huomasin kyllä melko pian että näitä kirjoja ei voi lukasta, vaan yhden sutran ( muutama rivi) luettua piti muutama viikko sulatella ja palata saman tekstin äärelle uudelleen, usein ymmärtämättä mitään. Olisin varmaan ensimmäisinä opiskeluvuosina pärjännyt yhdellä joogasutran tulkinnalla. Mutta minkäs teit kun kohtuulisuus ei ollut silloinkaan hyveeni jos se nyt ei ole aina nytkään. Ymmärsin kuitenkin lukemastani kirjoista  sen verran, että joogassa ei voi edistyä tekemättä omaa päivittäisistä harjoitusta, se teksti kun tuli vastaan kaikista lukemistani joogakirjoista. Näin alkoivat Patanjalin tekstit aueta päivä päivältä enemmän. Valintoja ei tarvinnut enää mielen kautta tehdä,  vaan keho alkoi kertoa sen mikä ei vain sopinut minulle.  Joogamatto on löytänyt paikkansa pysyvänä osana kotimme  sisustusta ja päivittäin  siihen tulee asettauduttua. Aina ei harjoitus kestä 10 minuuttia pitempää, mutta usein joogamatolla vierähtää pitempi aika.

Itselleni opintoihin kuuluva joogafilosofia on ollut itsetutkiskelua, mutta myös hyvin terapeuttinen prosessi itseni kanssa.  Joskus filosofia on toiminut myös omana työnohjauksena. Sitä se oli tänään kun syvennyin yhteen Yaman kohtaan Brahmacharya, mikä yhdessä tulkinnassa määritellään; maltillisuudeksi, viisaudeksi, kohtuullisuudeksi, ei antauduta äärimmäisyyksien eikä eri aistinautintojen vietäväksi ja tiukimmat tulkinnat puhuvat seksuaalisesta pidättäytymisestä.

Seksuaalisuus joogafilosofian näkökulmasta

Tämä ajatus olikin vähän haasteellisempi tutkittava. Itse kun ajattelen tulevana seksuaaliterapeuttina että seksuaalisuushan on osa meitä koko elämänkaaren ajan. Samoin tarve tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi ei katoa meistä koskaan. Henkisyyden lisäksi kun olemme myös biologisia ja sitä kautta myös seksuaalisia, ja hormonitoimintahan säätelee meidän elämää, halusimme tai emme. Siitä osaltaan pitää huolen hormoninelikkomme dopamiini, serotoniini endorfiini ja oksitosiini. Emme siis mielestäni voi kieltää sellaisia elimistömme tuottamia tunteita mitä hormonit säätelevät, ilman että siitä syntyy ongelmia joko itsensä kanssa tai kanssaihmisten keskuudessa. Silloin kun emme ole siihen vielä oikeasti valmiita seksuaalienergian muuttamisessa henkisyydeksi, on mielestäni seksuaalisuuden kieltäminen väkivaltaa omaa kehoa kohtaan.. Niin ja jos maailma olisi täynnä selibaatissa eläviä, olisi lajimme säilyminen uhattuna.

Joogan maailmassa puhutaan elämänenergian (prana) pitämistä omassa keskuksessa, mikä tapahtuu keskittymisellä ja hengityksen tarkkailulla. Ylenmääräinen seksi puolestaan kuluttaa paljon elinvoimaamme. Aika monella meillä taitaa olla päiviä, viikkoja, kuukausia että elämänenergia on jossain muualla kuin omassa kehossa. Mitä enemmän energiamme on hajalla, sitä enemmän tarvitsemme aistinautintoja, olipa se sitten seksi, ruoka, alkoholi, pelaaminen tai shoppailu. Mihin usein kehittyy riippuvuus.  Monelle joogille onkin tärkeää saada pidettyä elämänenergia omassa kehossa, ja ymmärrettävässä syystä, kyllähän se että tunnet ns. olevasi elossa ja voit hyvin on varmaan meille kaikille tavoiteltava asia.

Ei ajauduta äärimäisyyksien vietäväksi

Ei ajauduta äärimäisyyksien vietäväksi kuulostaa minun korvaan tutummalta tulkinnalta. Samoin ei antauduta aistinautintojen vietäviksi. Meillä ihmisillä kun on tarve toistaa niitä aistinautintoja mikä on saanut hyvän olon hormonit kehräämään ja pyrimme toistamaan saman tapahtuman uudestaan ja uudestaan ja jos näin ei tapahdu olemme pettyneitä.  Ja pettymyksethän tulevat toteutumattomista toiveista. Parisuhteessa tässäkin asiassa on mielestäni paljon mahdollisuuksia toimia toisin. Mitäs jos parisuhteessakin asettuisimme kulloinkin käsillä olevaan hetkeen niin kuin asetumme joogamatolle. Virittäydytään pysähtymisellä, hengityksen tarkkailulla, tyhjennetään mieli ja siirretään keskittyminen oman kehon tuntemuksiin josta voi lähteä kulkemaan toista kohti ilman ennakkoajatuksia ja odotuksia. Joogatermein tätä kutsutaan takertumattomuudeksi, ei jäädä kiinni ajatukseen ja tunteeseen mikä on joskus tapahtunut, vain ollaan läsnä siinä hetkessä, vain näin voi jalokivet tulla esille myös parisuhteen seksuaalisuudessa.

Onnellisuuden jooga kirjassa Kassila sanoo Jooga opettaa meitä vähentämään riippuvuutta seksistä ja sen sijaan lisäämään rakkautta- näin me tulemme vapaammiksi ja onnellisimmiksi <3.

Naisena ja puolisona minua myös puhutteli  Maehlen teksti  Astangajooga kirjasta joogan näkemyksen mukaan parisuhteessa ei ole kyse toisen ihmisen nauttimisesta kuin tämä olisi kohde vaan parisuhteen tarkoitus on tunnistaa kumppanissa jumalallisuus. 

Ehkä ymmärrykseni joogasta ja itsestäni on taas vähän enemmän kasvanut, valmiiksihan me emme tule ikinä. Matka siis jatkukoon niin joogapolulla ja arjessani, missä se tärkein joogaharjoitus tapahtuu.